Heinäkuu on meillä juhlakausi, kun tavataan perhettä, sukulaisia ja ystäviä. Kummityttären rippijuhlassa oli kuutisenkymmentä ihmistä suvun vauvoista vanhuksiin. Juhla oli herkkä, niinkuin päähenkilökin. Omakin ääneni alkoi täristä, kun luin puheeni lopuksi Anna-Mari Kaskisen runoa (laulua) "Olkoon ylläsi kirkas taivas": "Olkoon maljasi rauhaa täynnä, keinut sylissä rakkauden. Sinut ympäröi Jumalan hyvyys, onnentoivotus ystävien".
...
Elämän ei tarvitse kulkea tavanomaista uomaa, sille voi olla varattuna kauniita yllätyksiä myöhemmässäkin vaiheessa. Vierailimme miehen koulukaverin luona. Tämä eläkkeelle jäänyt opettajatar oli hiljattain mennyt naimisiin ensimmäistä kertaa. Nuorenparin koti rouvan kotitilalla oli kuin rauhan ja levollisen onnen paratiisi. Pariskunta sopii aivan silminnähden yhteen kaikilla tasoilla. He maalaavat - miehellä oli ulkorakennuksessa ateljee -, kirjoittelevat, vaeltavat pyhiinvaelluksia, matkustavat, osallistuvat, tekevät yhdessä karjalanpiirakoita. Kannatti odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti