tiistai 23. helmikuuta 2016

Retkikertomus

Takana on viikko, jolloin oli molempien syntymäpäivät ja hääpäivä.  Syntymäpäivääni vietettiin koko perhekunnan kanssa tyttären luona. Minua pyydettiin kokoamaan perheaikojemme täytekakku. Väliin mansikkaa, banaania ja kemavaahtoa, päälle kermavaahto, reunoille kermapursotus ja koristeeksi säilykepersikan viipaleita kiehkuroiksi. Se oli pojankin mielestä tuttu näky.

Mumma sai viettää neljä vuorokautta tiivistä lapsiperheen elämää Tahkon mökissä. Kotona hyvin nukkuva lapsonen ei siellä nukkunutkaan öitään rauhassa ja nousin lukuisia kertoja antamaan kadonnutta tuttia. Kun sain kohta unenpäästä kiinni, heräily ei nyt minua väsyttänyt. Mieleen tuli kyllä omien vauva-aikojen raskas perusväsymys. On se vauvalapsen hoito tiivistä elämää ja vielä tiivistyy, kun lapsi alkaa kiipeillä. Hyväntuulinen lapsi on kuitenkin hauskaa seuraa.

Kävin kerran hiihtämässä. Vastaan tuli niin isoja mäkiä, että vauhti tuli lakeuksien kasvatille liian kovaksi ja  piti kesken mäen pylläyttää itseni ladun sivuun. Pitkät loivat laskut olivat kuitenkin hauskoja.

Miehen syntymäpäivän juhlahetki syntyi kylpylän höyrysaunassa. Seppo rakasti höyrysaunaa, varsinkin Härmän kylpylän saunaa. Tuskinpa hänen seitsemänkymppisjuhlaansa olisi vietetty ilman höyrysaunassa käyntiä. Muita ei höyryihin tullut, joten istuimme siellä hetken omassa rauhassamme muistellen menneitä. Kerran olimme Tahkolla yhdessä käyneet. Kävimme katsomassa Louhosareenalla Paavo Ruotsalaisesta kertovan oopperan Viimeiset kiusaukset, ehkä vuonna 2009. Muistelussa oli lempeä sävy.

Nyt kävimme myös Aholansaaressa. Oli hieno paikka, siis Paavo Ruotsalaisen kotisaari.


6 kommenttia:

  1. Aholansaari on jäänyt mieleen yhtenä vaikuttavimmista seurakuntamatkojemme kohteista työvuosina. Kun herännäisyys ei minulle muuten ole lapsuudesta tuttua, koin hyvin voimakkaasti Paavon pirtin tunnelman ja ne saaripolut. Mielessä pyöri Viimeiset kiusaukset oopperan laulut ja repliikit. Ne saattoivat olla myös yksi tekijä, jonka vuoksi työryhmämme päätyi valitsemaan kohteeksi juuri Aholansaaren. Matka tehtiin kesäkuun puolivälissä ja sääkin oli leppeä. Tämän kokemuksen siivittämänä olen myöhemmin osallistunut kesäisiin Herättäjäjuhliin kahdesti. Nekin ovat olleet vaikuttava kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensi kesänä ei ole pitkä Vantaan Herättäjäjuhlille!

      Poista
  2. Hyvä ajatus! Sovitaan ajoitus myöhemmin.

    VastaaPoista
  3. "Muistelussa oli lempeä sävy."
    Tämä sanoo niin paljon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä toivonkin, että muistot tuntuisivat useammin lempeiltä kuin kivuliailta.

      Poista