Kirkas päivä

Kirjoitanpa taas aikani kuluksi, etenkin kun ystävä toivoi jopa että kirjoittaisin pitkästi!
Ihana kevättalvinen päivä kirkasti mieltä. Lähdin heti aamulla suksille, tienviertä pitkin vain, kun ei ole latuja.  Hiihto, hiljainen hiihtelykin tekee ihmiselle hyvää, minulle ainakin.  Puhdas lumi ja metsän kauneus puhdistavat mieltä. Auringon kimmellys lumella virkistää sielun ja lievittää hetkeksi kaipauksen kipua. Olen luonto- ja sääriippuvainen.

Tuntuu hyvältä, että luonto jatkaa vääjäämättä kiertokulkuaan, kuten vuodenajatkin. Aurinko oli puoli viideltä laskemassa kuvan oikeaan laitaan, kun se tammikuun postauksessani laski sen vasempaan laitaan puoli kahdelta. Tämä on nähty jo seitsemänkymmentä kertaa, mutta vieläkin se ilahduttaa. Miten pärjäävät ne, joilla luonto ei ole lähellä? Ehkä se on tarpeen vain meille, jotka olemme sen helmassa lapsesta asti asustaneet.

Katselin neljäkymmentä vuotta sitten maisemaa sairaalan ikkunasta, kattoja, teitä, puita. Mies oli ollut neljännessä syöpäleikkauksessa, josta hänen oli vaikea toipua. Voimat olivat lopussa. Minulle tuli kuolemasta mielikuva, että maiseman päälle laskeutuu ylhäältä alaspäin musta kaareva kupu, joka peittää kaiken. Valo ja maisema sulkeutuvat ikuisesti. Silloin taivaankansi ei vielä laskeutunut. Hän koki saaneensa jatkoajan.

Yksin asuvan ruuanlaitto on yksi probleema. Olen aina ajatellut, että ruokaa laitetaan toisille, erityisesti lapsille ja miehelle. En ole ruokaihmisiä, mutta terveellisestä ruuasta on käsityksiä. Tänään laitoin mielestäni ensimmäistä kertaa yksin ollessani kunnolla ruokaa itselleni. Olen tietysti laittanut sitä koko ajan, mutta pikaisesti, etupäässä helppoja keittoja. Nyt päätin laittaa itselleni niinkuin olisin laittanut, jos sisar olisi päässyt tulemaan, vaikka ensin ajattelin laittaa tarvikkeet pakastimeen hiihtolomaa varten. Ensimmäistä kertaa tähän ajastaikaan leivoin myös muuta kuin ikuista puolukkapiirakkaani, syntymäpäivää ennakoiden Se oli valkosuklaa-mascarponehyydyke. Onneksi lapsuusystävä tuli sitä maistamaan. Jäi vain kovin paljon ja naapuritkin ovat reissussa.
Ai niin! Menenpä ottamaan kunnon palan itselleni ja sen kanssa loput vadelmakastikkeesta.