sunnuntai 31. elokuuta 2014

Kiitollisuutta

Lähdettiin mökille pilkkomaan tuulen kaatama iso mänty. Mies sahasi moottorisahalla, minä kannoin pölkyt kaksitellen vajaan sadan metrin päähän  parkkipaikalle, mies halkoi kirveellä ja minä pinosin ohjeiden mukaan. Meni monta tuntia, mutta oli aika hauskaa, oli "yhteinen harrastus"  ja sauna maittoi. Klapit siirretään aikanaan saareen.
Olen kiitollinen siitä, että pystyn nyt hyvin kävelemään hankalassakin maastossa. Viime syksynä vielä kumpikin jalkateräni oli todella kipeä, "puukoniskut" herättivät yölläkin, oikea sääri oli lukossa ja särkevä ja polvi lähes taipumaton.  Kymmenen vuotta sitten leikattu isonvarpaan nivelrikkonivel oli myös aktivoitunut. Pelkkä glukosamiini ei auttanut eivätkä kipugeelit. Vanhuus on tullut, ajattelin.
Ehkä pari hierontakertaa olivat  avuksi, mutta en mennyt enempää, kun sattui niin kamalasti. Apteekin suosittelemat Arthro Plus Balans-tabletit ja  Arthro Creme nivelvoide alkoivat selvästi tehota. Oma säännöllinen venyttely fysioterapeutin ohjeiden mukaan ja infrapunasauna auttoivat myös. Infrapunahoito lievittää selvästi kipuja. Kerron siksi, että joku muukin voisi saada vinkkiä nivelrikko- ja muihin kipuihin. En lenkkeile nytkään enkä varsinkaan asfaltilla, mutta hyötyliikunta sujuu hyvin. Oikea polvi ei kyllä mene täyteen kyykkyyn.
Olen huomannut, että joidenkin mielestä tällaisesta tekemisestä kertominen on kerskailua, mutta minusta se on kiitollisuutta. Nyt tietää, että mikään ei ole itsestään selvää. Eihän työmäärä nyt tietysti nuorempien mielestä olisi edes mainitsemisen arvoinen, mutta meillä ikäihmisillä on jo omat mittarit!
Monena edellisenä vuonna saarimökkimme on ventsialaisten aikaan ollut nuoremman polven hallussa. Hämmästyin nyt  ilotulitusten pauketta joka suunnalta, kun en ollut sitä aiemmin kuullut. Olimme kuin tykistökeskityksessä.  Joutsenet tulivat esiin vasta seuraavana päivänä. Meille riittivät roihut rantakivillä. En silti paheksu ilotulituksia. Saa näillä hiljaisilla järvillä  joskus olla ääntä ja väriä. Ja olihan meillä aurinkoinen kesä!

5 kommenttia:

  1. Meikäläisen ikäihmisen mittarit näyttävät samoja mielihyvän lukemia kuin sinullakin. On mukavaa, kun jaetaan vinkkejä, joiden avulla elämästä voi nauttia enemmän. Minä olen ollut iloinen, kun olen voinut kulkea (vähän vaivalloisestikin välillä) tattimetsällä. Kumartelu tekee hyvää ja sienien perkaaminen kasvattaa kärsivällisyyttä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sinäkin hallitset sienet! MInulta ne taitavat jäädä historiaan. Jaetaan vain vinkkejä. MInulla onkin ollut mielessäni yksi hassu univinkki. Tänä syyskesänä olen useamman kerran noussut ylös viideltä, kun kummaltakin on uni loppunut. Olen keittänyt pari kupillista kahvia. Kupilliset on juotu, otettu pala leipää ja sitten menty sänkyyn lueskelemaan. Ja kas kummaa, pian on alkanut nukuttaa. Eloisat unet ovat viihdyttäneet unten mailla kahdeksaan asti. Verenkiertoko se siinä vanhalla paranee?

      Poista
    2. Eilen illalla meillä poikkesi ystävä, joka on juuri jäänyt eläkkeelle. Oli mukava vaihdella vihjeitä hänenkin kanssaan Hänelle oli neuvottu tuota samaa, aikaisaamuheräämisen jälkeistä aamupalaa, lukemista ja sitten nukahtamista siihen autuuteen, että ei tarvitsekaan lähteä liikkeelle juuri silloin, kun uudestaan alkaisi nukuttaa.
      Vanhoiksi emme kyllä itseämme ja toisiamme tunteneet...

      Poista
    3. Ja lisää vielä. Huomaatkahan kellonajan.. Taitaa sänky kutsua.
      Netissä käynti ei ole oikein hyvä aamuharrastus, kun siinä saattaa innostua liikaa, eikä malta nukkua enää...

      Poista
    4. Tylsä kirja ei aktivoi päätä niinkuin netti, johon voi näppäillä itsekin. Parhaita iltanukuttajia minulle ovat saksalaissarjat. Kamala ajatus sinänsä, että murhajutut ovat rentouttavaa viihdettä. Kun itselle sattuu jotain rikosluonteista, se ei varmasti uneta. Nyt nukuin kahdeksaan asti ilman varhaiskahveja.

      Poista