Pois meni merehen päivä

Nyt se laski jo tuon mäen vasempaan reunaan, kun juhannuksena laski kauas oikealle kuvan ulkopuolella. Kohta uimalämmin vesi viilenee, hyytyy, jäätyy. Tuuli pyörittää ensilunta ohuella jäällä. Sitten jää paksunee, jään kuviot kuultavat läpi, kunnes lumi peittää ne. Ilmaantuu pilkkijöitten polkuja ja kairauksia, kevään puolella saatetaan ajaa autoillakin. Emme ole olleet tätä näkemässä. -Tulisitte joskus talvella, kun pääsee kiitämään potkukelkalla lumetonta jäätä, sanoi rantatalon emäntä.
Sinne se jäi taas, meidän pikku mökkimme. Talviteloille laitto tuli tänä vuonna tavallista varhemmin, kun sukulaisen hautajaiset kutsuivat paikkakunnalle.
Hyllyt tyhjennettyinä, sauna pestynä, paikat lukittuina, rankakasa sahattuna ensi kesän polttopuiksi, pyykit pois kannettuina, laituri nostettuna, veneet käännettyinä. Vedin kellon tikittämään vielä vuorokauden, sitten aika pysähtyy.
Mies souti lähtiessä saaren ympäri, vesi oli peilityyni, auringon kilossa keltaisia lehtiä, ilmassa syksyn raikas henkäys.  Linnut ovat lähteneet. Mies ei ole taipuvainen kaihoilemaan, mutta sanoi nyt:- Siellä se taas kestää tuiskut ja tyrskyt. Kai se kestää, kun on kestänyt jo liki viisikymmentä kertaa.
Äitini suvulla on tapana joulun ja uudenvuoden maissa sanoa: -Mitähän tiettään ensi vuonna. Minulla se kohta on vuoden viimeisen ja kevään ensimmäisen käynnin välillä: mitä kirjoitan keväällä mökkipäiväkirjaan. Mikä on ensi talven pääuutinen?