Näin kauniit ruusut sain, kun olin puhumassa Naistenaamussa työvuoresta, vanhuuden vuoresta, eläkelaaksosta ja eläkeläisen elämäntaidosta. Toistasataa naista oli tullut naisten aamuhetkeen. Ihan mukava oli olla puhumassa, vaikka en ole muihin pyyntöihin myöntynyt. Iltapäivällä valtasi kuitenkin väsymys, vaikka olin nukkunut aivan hyvin. Ei minusta enää olisi työhommiin, siis jos jotain muutakin pitäisi tehdä samana päivänä kuin puhua puoli tuntia.
Olisipa ollut mukava olla kuulemassa sinua viisasta pohdiskelevaa naista. Ja sen on kyllä niin taivahan tosi, et yhteen päivään ei juurikaan jaksa haalia kovin montaa aktiviteettia.
VastaaPoistaJos olen touhunnut päivällä muutaman tunnin vapaaehtoishommassani kirpparilla, ja sen jälkeen käynyt hupailemassa pienten poikien kanssa, olen ihan puhki kotiin tultuani. On se merkillistä!
Marjatta
No johan tuo ohjelma kokopäivätyöstä käy! Minä huomaan itse asiassa jo pitkään ihmetelleeni, että minua aina väsyttää.
VastaaPoistaLiityn tähän kuoroon: Jo yksi eläkeläisen almanakan merkintä päivässä väsyttää. Näin on.
VastaaPoistaOlen miettinyt syytä tähän syndroomaan. Tällaiseen olen päätynyt:
Jo ennen lähtöä pohtii ja valmistelee juttuaan. Lähtöä valmistelee enemmän kuin ennen. On muistettava lähteä ajoissa. Mukavat olovaatteet on kenties vaihdettava parempiin ja on muistettava kurkistaa peiliin kriittisesti. Tilaisuus sinänsä virkistää ja antaa elämässä mukana olemisen tuntua. Sen jälkeen kotioloihin laskeutuminen taas vaatii aikaa. Tulee enemmän pohdituksi onnistumistaan. Mitä sanoin. Kohtasiko sanomani toisen ihmisen... jne... On kurkistettava taas almanakkaan: Mitähän se sanoo huomisesta, kun eilispäivän kurkistus kattoi vain tämän päivän...
Tuossapa hyviä perusteluja, mm! Lisätä voisi ainakin minulla tilanteen harvinaistumisen, rutiinin unohtumisen, erityisen ponnistuksen, vaikka ei edes pahemmin jännittäisi.
VastaaPoista