Mökkisalaatti! |
Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Helleparatiisi
Helle on ikuista, aika pysähtyy, siltä minusta aina tuntuu. On kuin lapsuuden ikuinen kesä tai paratiisi. Ja kuitenkin aina tuuli nousee, mustuttaa vedet, kääntää kylmät pohjalta pintaan. Nyt sain kurkun, korvat ja selän kipeiksi kylmissä vesissä ja flunssaksi äityivät. Vuoteen ei ole flunssaa ollutkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti