Voi tuota polskimisen ja sukeltelun riemua, veden välkettä ja auringon kiloa! On niin ilo katsoa lastenlasten elämänenergiaa ja heittäytymistä saariston mereen tai mökkilaiturin aaltoihin. Heillä on vielä kyky nauttia hetkestä. Koulun ja kaveripiirin haasteet kuitenkin ovat taas alkamassa eikä lastenkaan elämä ole aina huoletonta.
Veljeni liikuttui katsoessaan lapsia: Terveitä lapsia, toivottavasti elämä sujuu hyvin. Hänen elämänsä supistuu supistumistaan. Harmaa murhe tarttuu vierailijaan, tekee omaisille elämänmaton pohjavärin. Kirkkaat raidat kohoavat siitä esiin.
Mökkisaari on nyt tyhjentynyt lasten äänistä. Vain pienet laineet supisevat rantakivissä. Istun terassilla, katselen sieluuni piirtynyttä vesimaisemaa. Pääskysperhe kasvaa saunan kuistilla. Vanhemmat suihkivat poikasilleen ruokaa. Kohta menen niitä häiritsemään ja laittamaan saunaan tulet. Kun tulemme seuraavan kerran, ovat poikaset jo lentäneet pesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti