Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
lauantai 2. maaliskuuta 2013
Juhlamatka
Helsinginmatkasta tuli hauska matka: keväinen kaupunki, mukava pieni kirjan julkistamistilaisuus kustantamossa, hyviä ruokia, rakkaiden ihmisten tapaamista ja taidetta. Ravintola Rivolissa minulle tarjottiin ihanan raikas kalalautaslounas, kustantamossa oli herkullinen marenki-mascarponekerma-marjakakku kuohuviinin kera, illalla söimme nuorisomme kanssa suositussa meksikolaisessa ravintolassa aloittaen ihanan limenmakuisalla margaritalla. Aamulla ehdin käydä katsomassa Michelangelon piirroksia ja Hannu Väisäsen grafiikkaa. Paluumatkan kruunasi matkan keskeytys opiskeluaikaisen ystävän luo matkan varrella. Se oli todellinen taidekoti, jonka tämä monitaiteellinen ystävä on rakentanut ympärilleen. Hän rakensi myös maistuvan lounaan. Yhtä hänen toteuttamaansa ideaa yritän kokeilla: poistettavien kirjojen lehdistä taiteltuja "esineitä". Lehtiä siis vain taitellaan haluttuun muotoon. Tausta on kirjan kannet. Saan varmaan lainata tätä ideaa nyt, kun taas on palattu pilviseen arkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti