Minä en ole koskaan ollut varsinainen omaishoitaja, mutta mietin, millaista se arki kussakin perheessä mahtaa oikein olla. Kosketusta omaisten hoitoon on sen verran, että kysymys herää. Mitä tuntoja, tunteita, kokemuksia, kiukkuja, ahdistusta, uupumuksia, vankeuden kokemusta, lempeyttä, kiintymystä sisältynee päiviin ja öihin, jolloin vähän vahvempi huoltaa heikompaa ympäri vuorokauden, nousten monta kertaa yössä avustamaan toista? Millaista on, kun toisen luonne ja käytös muuttuvat tai jos hankalat piirteet vain voimistuvat? Miten hoitaja taistelee itsensä kanssa, ettei itse kiukuttelisi, purkaisi pahasti mieltään tai katkeroituisi kohtalostaan?
Minulle antaa itsensä hallitsemisesta pientä viitettä itsepäisen veljen avustaminen, vaikka kyse on vain käynneistä. Lienenkö minä yhtä itsepäinen kuin hän? Sisarukset laukovat lapsina toisilleen varsin suoria sanoja. Niitä virtaa nytkin mieleeni niinkuin lapsena. Vieraalle olisi luullakseni helpompaa olla ammattimaisen ystävällinen ja ymmärtäväinen. Elämänkoulu siis jatkuu.
Vanhustenhuolto lepää suurelta osin omaishoidon varassa.Minua huolestuttaa, miten omaishoitajat saavat tukea, ymmärtämystä, apua, lepoa? Heiltähän odotetaan työtä, jota muualla tekevät koulutetut ihmiset kolmessa vuorossa.
Tämäkin on tärkeä asia pitää esillä. Meillä seurakunta tukee omaishoitajia pitämällä purkuryhmää ja järjestämällä retkiä.
VastaaPoistaVeljeni hoiti äitimme asioita ja kävi äidin loppuaikoina ahkerasti häntä tapaamassa ensin palvelutalossa, sitten hoivaosastolla ja lopuksi TK:n vuodeosastolla. Veli ei valittanut väsymistä, mutta näin, että hän oli uupunut ja äidin mielialoihin eläytyneenä herkistynyt. Äidin kotipitäjässä vanhusten hoitosysteemi järjestää kotihoidossa olevan omaisille lomia, ottamalla vanhuksen viikoksi vanhainkotiin 'intervallihoitoon'. Pidän sitä hyvänä systeeminä. Näin vanhus saa olla kotonaan mahdollisimman pitkään. Potilaalla voi olla hyvinkin itsepäisiä ja epärealistisia toiveita hoidon järjestämisestä. Usein tarvitaan paljon kärsivällisyyttä ja viranomaisten tuella neuvottelua.
Hyvä kuulla tällaisista tukitoimista. On varmasti tärkeätä, että myös omaishoitaja tulee kuulluksi ja nähdyksi, näkee muita ja saa virkistystä.
VastaaPoista