Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
keskiviikko 27. helmikuuta 2013
Kirppisjuhla
Oli oikein talkoojuhlan tuntu, kun diakoniakirppiksen laajennus siunattiin käyttöön. Kirkkoherra siunasi, laulettiin, tila oli aivan täynnä väkeä. Meitä vapaaehtoisia siunattiin niinkuin diakonia-avun tarvitsijoitakin. Minulla oli kahvinkeittäjän tehtävä. Pannu pulputti uutta kaiken päivää ja pullapitkot hupenivat.Oli mukava olla osa yhteisöä, jolla on yhteinen tehtävä. Tila on nyt hyvä ja nättikin. On herrain huone, lastenkamari, kirjasto, huonekalunurkka, vaaterekit, puserokorit, astiakaapit, kahdenkeskisen keskustelun tila ja kahvinurkkaus. Kirppiksen toiminnassa korostetaan myös ihmisten kohtaamista. On väkeä, jotka istuvat kahvinurkassa joka päivä tai monta kertaa viikossa. Myös vapaaehtoisia piipahtaa siellä usein työvuoronsa ulkopuolella, niin minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti