Huurrekauteen

Ajatella, että nukuin kahdestatoista yhdeksään. Puoli kuudelta heräsin. Avasin verhon ja katsoin ikkunasta. Koko Torpan ympäristö hohti kirkkaana kuun valossa. Ohut lumipeite kimmelsi. Kääriydyin takaisin peiton sisään ja nukuin lisää. Hatarauniselle tämä on lahja!'
Yöllä oli kirkas tähtitaivas ja pakkasta. Peltikatot ovat aamulla valkoisina. Pihlajan oksat ovat huurteessa, oksien verkosto piirtyy tummaa kuusikkoa vasten.Tienreunan heinänlatvat ovat valkoista röyhyä. Ruohonlatvat kuultavat vaaleina. Kahdessa omenapuussa on vielä lehtiä, toisessa harvaan keltaisia, toinen on vielä vihreänä. Kolmas on ollut paljaaksi riisuttuna jo jonkin aikaa. Puutkin vanhenevat eri aikaan. Harakka mustavalkoisissaan lennähtää puun alle, löytää omenanpalasen. Naapurin kissa vilahtaa ulkorakennuksen nurkalla, luiskahtaa rakennuksen alle. Aurinko on nousussa puoli kymmeneltä. Kuusten latvat ovat jo valossa. Tuvassa naskuttaa seinäkello, jäähtyvä hiillos risahtaa puuhellan pesässä. Istun keinutuolissa, katselen, kuuntelen hiljaisuutta. Mies lukee sängyssä uutisia iPadiltaan. Nousee, äsähtää: "Tällaista laiskottelua tämä eläkeläisen elämä. Kulutetaan vaan työssä raatavien varoja". Sanon: "Nythän saat alkaa raataa taas itsekin". "Syyslomamme" on lopussa. Mies on saanut kaadetut koivut klapipinoiksi entiseen navettaan ja risukasat poltetuiksi. Tänään kootaan tavarat ja siirrytään keskustakotiin. Torpalla voisi asua yli talven, mutta aktiiviselle kokoustajalle kertyisi helposti satakin ylimääräistä ajokilometriä päivässä, usein pimeällä ja liukkaalla. Torpalle jätetään peruslämpö, kellon raksutus jäähtyvään tupaan ja aurinkolyhdyt syttymään ulkona illan pimetessä. Miehellä alkaa uusi "työkausi": Vaalitoimitukset, luennot, matkat, uuden kirjan kirjoittaminen. Nuorena minä olin ahkera, hän laiska. Nyt roolit ovat kääntyneet toisinpäin. Se ei minua haittaa.