Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Retkellä
Lähdimme viime pyhänä ensimmäistä kertaa mukaan seurakunnan retkelle. Oli niin mukavaa, että lähdemme varmaan toistekin. Tämä oli kirkkoretki: Matias-kappeli Virroilla sekä Pyhän Marian ja Pyhän Olavin kirkot Sastamalassa.
Matias-kappeli on yksityinen kappeli kauniissa koivikkomaisemassa. Kuulimme sen ihmeellisen rakennustarinan, lahjoitusten ja vapaaehtoistyön turvin. Marian kirkko oli maalattiapohjainen keskiaikainen kivikirkko. Tyrvään kirkon tarina on tunnettu poltetun tilalle talkootyönä rakennetun uuden paanukaton ja taiteilijamaalausten ansiosta.
Jokin ihmeellinen voima on saanut ihmiset kautta vuosisatojen panostamaan pyhien rakennusten tekoon, niiden korkeuteen ja kauneuteen. Niiden juurelle on tultu vuosisatojen ajan.
Bloggerin ohjelmaan on tullut huonoja muutoksia. Kuvia ei voi siirrellä kuvina ennen julkaisua, ne näkyvät vain tekstinä, sijaintivalinnat pitää tehdä etukäteen. Ja kappaleita ei voi erottaa, teksti tulee yhtenä pötkönä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti