Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
sunnuntai 2. syyskuuta 2012
Mitä "mietin" tänään
Tässä oli ainakin pari oikeata slow-life päivää, ehkä paljon enemmänkin. Eilen en viitsinyt lämmittää lauantaisaunaa, vaan katselin koko illan televisiota. Tänään lämmitin Aito-kiukaan. Ja mitä mietin lauteilla hyvissä löylyissä? Mietin yhden sukulaismiehen nimeä, miehen jota en oikeastaan tunne, mutta tiedän, nimen olen kuullut monasti. En muistanut, vaikka kävin kaikki aakkoset läpi. Piti saunan jälkeen katsoa kalenterista miesten nimiä. Heti se löytyi: Juhani.
Ja mitä mietin keinussa saunan jälkeen, illan kirkastuessa kesäiseksi? Että tuntuuko nyt lauantailta, kun on saunailta. Tuumin, ettei tunnu, mutta ei sunnuntailtakaan. Voisi olla vaikka keskiviikko..
Voiko tämän turhempaa "ajattelua" olla? Köppäästä. Köppäsaara, sanoisi isä.
Ei se nyt ihan turhaa ole, jos Juhanille nimikin löytyy...
VastaaPoistaEi sitä tiedä, mikä olis tärkeempää. Sitä paitsi saunan lauteilla saa rentoutua köppäsaarakin (erinomainen nimi kelle tahansa)
Ennen piti usein kamppailla pois työajatusten tulvaa, kun halusi saunassa rentoutua. Tämähän onkin paljon mukavampaa!
VastaaPoistaJeejee. Joku muukin siis tekee näin: "En muistanut, vaikka kävin kaikki aakkoset läpi."
VastaaPoistaJoopa. Kyllä nimien luettelo kannattaa pitää aina laukussa, jos ei aivan saunavarusteissa.
VastaaPoista