Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
keskiviikko 29. elokuuta 2012
Luonnon rytmissä
Jotain jäsennystä ihminen elämäänsä hakee. Vakiintuneessa eläkeläiselossani täällä maan sydämellä on vuodenaikojen merkitys kasvanut verrattuna työaikaan kaupungissa.
Marja-aika alkaa olla ohi. Herukat on poimittu, vadelmaa vielä kypsyy. Raikas puolukka-aika on oma vielä kypsymässä oleva jaksonsa. Lapsesta asti minusta on ollut hauska käydä puolukassa. Ensimmäiset marjat poimin "kortteliin" navetan takana olevassa männikössä. Isä kävi kaukana saloilla ja tuli kotiin ison marjarepun kanssa.Harmi, että hirvikärpäset ovat levinneet pilaamaan jäkäläkankaiden syysiloa.
Nyt on sadonkorjuun aika. Kasvimaalta voi hakea perunaa,porkkanaa, salaattia ja persiljaa. Sipulit on nostettu.Omenat alkavat kypsyä.
Katse hakeutuu silloin tällöin kaapin päällä odottaviin lankakeriin. Tyttärentytär pysähtyi kaupassa lankahyllyn eteen. Kehoitin valitsemaan sukkalankaa. Hän valitsi itselleen iloisenkirjavaa lankaa, veljelleen vähän tummempaa. Vielä ei ole kutomisen (neulomisen) aika. Pitää varmaan olla kylmempää, ennenkuin lanka ja puikot tuntuvat mukavilta kädessä. Hiiriajasta tuli jo varoitus. Metsämyyrä rapisteli vintissä ja jäi loukkuun.
Torpan ympärillä pimenee. Yhtään valoa ei näy muualta. Miehen laittelemat aurinkolyhdyt syttyvät siellä täällä pihapiirissä. Tänään ripustelin omenapuihin lyhtyjä, jotta pimeä ei tulisi aivan ikkunaan silläkään puolella tupaa. Aurinkolyhdyt syttyvät juuri, tuikkulyhty valaiseekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti