Yksin kotona

Olin eilisiltana yksin kotona, kun mies on luentomatkalla. Veljelle ei kuulu parempaa, kun happitaso pysyy liian alhaisena eikä kuntoutusta voida aloittaa hengityskoneessa. Pitkittynyt tehohoito on rankkaa ja tuskallista. Päivällä hautajaisissa minua itketti kovin, tuli mukaan muutakin  itkemätöntä.

Illalla juolahti mieleeni vanha kotiharrastukseni - huonejärjestyksen muuttaminen. Olin  jo aiemmin ehdotellut sitä miehelle huonoin tuloksin. Tässä asunnossa en ole  vielä mitään muuttanutkaan. En kai ole heikompi  kuin ennenkään, ajattelin, saan siirretyksi tavarat yksinkin.Onhan niitä keinoja, matto raskaan esineen alle jne.

Ja niin sohva liukui työhuone -TV- huoneesta olohuoneen jakajaksi, televisio asettui olohuoneen nurkkaan, yksi iso nojatuoli työhuoneeseen, punakuvioinen villamatto ja punainen radio samoin, valkoinen matto ulkovarastosta olohuoneeseen. Verhotkin piti vaihtaa, kaksi taulua vaihtaa keskenään toisinpäin, lamppuja siirtää, jatkojohtoja asetella. Illalla kahdeksalta aloin, yhdeltätoista sain televisiojohdot paikoilleen. Asetuin makaamaan sohvalle, nyt voin katsella makuultani niska suorassa televisiota. Miehellä on nyt mielestäni suorastaan viihtyisä työ- musiikki-lukuhuone. Jospa hän nyt lakkaa puhumasta muutosta.

Laitoin varoittavan tekstiviestin. "Pitäähän sinulla olla muutakin ajattelemista kuin sairaus ja kuolema" tuli armollinen vastaus. Sytyttelen valoja ja järjestelen tavaroita kuin television remonttiohjelmissa: Mitähän hän sanoo?