Helposti viriää toivo ja äkkiä se laskee murheeksi, kun tulee huonoja uutisia. Nyt veljellä on uudelleen keuhkokuume, tulehdusarvot ovat hyvin korkealla, antibiootteja vaihdellaan. Välillä hän on ollut ärtynyt ja sekava ja pyrkinyt pääsemään letkuista irti, välillä hän on hyvin väsynyt, sitten taas jaksaa lukea lehteä ja kuvata kävijälle tilannettaan.
Veljeni ei ole tottunut erittelemään ja puhumaan tunteistaan. Pyysin sairaalapappia käymään hänen luonaan, ehkä hän osaa auttaa äkkimuutoksen kohtaamisessa hengellisellä, veljelle tutulla kielellä.
Olen menossa sukulaisen hautajaisiin, valoisan, elämänhaluisen, lämpmän ihmisen saattoon. Kävin muutaman kerran katsomassa häntä sairaalassa. "Minulla olisi sinulle niin paljon puhumista", hän sanoi, mutta ei jaksanut puhua. Kova, kirkas pakkaspäivä sulkee hänet maan multiin ja taivaan valoon, nyt Valon päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti