Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
maanantai 6. helmikuuta 2012
Vanhat merkit
Saapa nähdä, pitävätkö vanhat merkit paikkansa. Tänään oli niin terve ja energinen olo, että se kiinnitti huomiotani. Uimahallissa toivoin ohjaajalta, että voitaisiin pidentää vesivyöjumppaa. Tuntuu, että kunto kasvaa, kun siellä käy huhtomassa kaksi kertaa viikossa. Vanha merkki tarkoittaa, että parin päivän sisällä jostain erityisestä olosta tulee tulee vastakkainen tilanne, tässä tapauksessa alkaa flunssa tai muu väsyttävä tilanne.Toivottavasti vanhat merkit eivät pidä paikkaansa, kun on Jyväskylän ja Tampereen matkat tämän viikon ohjelmassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti