Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Vuosi läsnäolosta

›
Tänä päivänä vuosi sitten mieheni oli viimeistä päivää läsnä kotona. Ennenkuin viimeisestä ajasta oli tieto, kirjoitin blogikirjoituksen nim...
3 kommenttia:
keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Jotain uutta elämään

›
Surusta pitäisi mennä eteenpäin, löytää jotain uutta. Olen monastikin sanonut, että tämänikäisen elämään jotain uutta tuovat vain sairaudet....
4 kommenttia:
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Hiljaisuus

›
Yli kaksi viikkoa elin taas perhe-elämää niin, että saman katon alla yöpyi ja asusti muita, oman perhekunnan jäseniä tai ystäviä. Jaettu aik...
2 kommenttia:
sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Elämänpyörässä

›
Miehen suvun serkkuseminaari on kokoontunut jo neljännesvuosisadan ajan. Silloiset lapset ovat nyt sen ikäisiä kuin me aloittajat olimme per...
maanantai 11. heinäkuuta 2016

Juhlilla

›
Tämän vuoden Herättäjäjuhlia vietettiin Vantaan Myyrmäen urheilupuistossa. Osallistuin oikein pitkän kaavan mukaan, jopa niin pitkän, että l...
maanantai 4. heinäkuuta 2016

Naurulla kysyntää

›
 Joskus ihmiselle tulee aikoja, jolloin huumori on tarpeen ja hyödyksi. Sitä suosittelee esimerkiksi bestsellerkirjailija Kelly A.Turner e...
3 kommenttia:
perjantai 1. heinäkuuta 2016

Mikä tämä kasvi on?

›
-Mikä tämä iso, vahvasti tuoksuva kukka oikein on, onko se jostain puutarhalta karannut, kyseli mieheni vuosi sitten. -Se on mesiangervo...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.