Vuosi läsnäolosta

Tänä päivänä vuosi sitten mieheni oli viimeistä päivää läsnä kotona. Ennenkuin viimeisestä ajasta oli tieto, kirjoitin blogikirjoituksen nimellä Läsnäolon päivä. Silloin oli viimeinkin kesäisen lämmintä, mutta tuli myös sade ja ukkonen kuten tänään. Istuin pihassa perkaamassa mustikkaa. Mies kirjoitti peräkamarissa kolumnia, vaikka ei voinut huimauksen takia olla pystyssä. Lääkäri oli arvellut huimauksen syyksi verenpainelääkkeen muutosta.
Muualla taivas oli pilvessä, mutta tupamme yläpuolella oli kirkasta. Tuli jotenkin ihmeellinen olo. Jos Lorna Byrne olisi ollut paikalla, hän olisi varmaan nähnyt enkelivirrat taivaan ja pihamme välillä. Menin lepäämään vinttikamariin. Siellä ollessani mieleeni asettui vahvasti henkilöhahmo, joka jatkossa alkoi tuntua enkelitukihenkilöltä. Hän oli vierelläni puoli vuotta. Hän antoi tunteen, etten ole yksin. En ole tästä aiemmin kirjoittanut, kun en tiedä, mistä oli kysymys.Olinko jo silloin tietämättäni hädissäni ja kehitin tai sain itselleni tukea?
Monista tämän vuoden ilmiöistä -läsnäolotuntemuksista, viesteistä, tunnemuutoksista, ohjeista, avunannosta - ajattelen rationaalisesti, että ihminen pystyy aivoistaan luomaan monenlaista. Toisena hetkenä kuitenkin tuntuu, että näitä  ilmiöitä annetaan myös toisesta, lähellä olevasta todellisuudesta.

Illalla mieheni sai  verensyöksyn ja ambulanssi vei sairaalaan. Sanoin hänelle paareilla: -Älä vaan kuole. Ei hän sitä aikonut, vaan antoi tarkat ohjeet  tavaroiden pakkaamisesta mukaan - kengät, puhelin, lompakko jne - että pääsee sitten sairaalasta takaisin.
Olen muistellut näitä viimeisiä päiviä ja viimeistä viikkoa. Muistan kaiken hyvin ja olen myös merkinnyt asioita kalenteriin. Jotain merkillistä lempeyttä oli hänessä ja minussakin viimeisinä päivinä. Ikäänkuin olisimme molemmatkin tienneet. Hänen moni oli kokenut puhuvan lähdöstään jo pitemmän aikaa. Kuulin itse, kun hän sanoi keväällä vävylle: -Ota sinä sitten tämä uusi jyrsin.
Olen lukenut tekstejä aiheeltaan "Vatsa on toiset aivot". Vatsasta on löydetty aivosolujen kaltaisia soluja, mikä selittäisi vatsan osin itsenäisiä tunne-ja tietoreaktioita. Miehellä ei ollut tiedossa mitään vaarallista sairautta. Vatsako, jossa tuntematon vika vaikutti ehkä jo pidemmän ajan, hänelle antoi viestiä ajan loppumisesta?

Tytär, rakkaan isänsä polvella kasvanut, tulee viettämään kanssani kuolinpäivää 2.8. Lapsilla ja lapsenlapsilla on oma surunsa. Saamme itkeä yhdessä.
Viime viikkoina  en ole kokenut  mieheni läsnäoloa täällä Torpallakaan, jossa hän vielä keväällä kulki pihamailla. Uudet huoleni ovat vieneet mielentilaa. Katson kuvia: Olitko sinä tosiaan täällä? Muistan tietysti kaikesta. Tuolla kulkisit nyt napsimassa vadelmiesi runsasta satoa. 
Yksinäisyys on välillä julma tunne.

Näin hän minua katsoi. Pitkästä aikaa nousevat kyynelet kätköistään ja tuovat hänet lähelle.