Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ajan kierrossa

›
Sanotaan, että sitten helpottaa, kun on vuoden kierto käyty yhden kerran läpi. Sitä en vielä tiedä, mutta jokainen aika herättää uusia muist...
2 kommenttia:
tiistai 19. huhtikuuta 2016

Hän sanoi tulevansa uneen minua tapaamaan

›
Palasin eilen Helsingistä. Siellä vietin neljä vuorokautta tässä ja nyt- elämää yksivuotiaan ilopillerin seurassa. Ensimmäisillä pottaistunn...
2 kommenttia:
sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Murhekevät

›
Kevät lähestyy jo niin, että laskeva aurinko hohtaa enon muistokuusen latvaan navetan takaa ja mustarastas istuu kuusen latvassa. Kurjet ...
5 kommenttia:
torstai 7. huhtikuuta 2016

Palvelulinjalla

›
Kanniskelin ostokseni marketin aulaan. Siellä istui tai seisoskeli muutamia palveluauton kyydeissä tutun näköiseksi tulleita ikäihmisiä. Odo...
2 kommenttia:
tiistai 5. huhtikuuta 2016

Aikamatka

›
"Ei jotakin tekemällä, vaan sallimalla tämän hetken olla sellainen kuin se on". Siinä taas minulle E.Tollen viisaus. Jotakin selki...
lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kahden kaupungin kansalaisena

›
Kuinka elämä sujuisi täällä Jyväskylän kupeella? Sitä olen testaillut tällä viikolla, vaikka paikka onkin tuttu kahdeksan vuoden ajalta. Til...
sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Pääsiäisiltana

›
Heräsin Torpan sängylläni, katsoin kelloa. Varttia yli seitsemän. Aamu. Eilen kello olisi ollut vasta vartin yli kuusi, ajattelin. Oli levän...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.