Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Voi kun olin onnellinen

›
Illalla oikein pyysin ja rukoilin, että Seppo tulisi unessa luokseni. Ja aamulla heräillessäni havahduin siihen, että olin juuri ollut u...
perjantai 26. helmikuuta 2016

Kaupankäyntiä kuoleman kanssa

›
Antaisin vaikka mitä, jos tuolle pimentyneelle Torpan pihatielle ilmestyisivät auton valot ja miehen musta auto vierisi pihavalon piiriin. J...
5 kommenttia:
tiistai 23. helmikuuta 2016

Retkikertomus

›
Takana on viikko, jolloin oli molempien syntymäpäivät ja hääpäivä.  Syntymäpäivääni vietettiin koko perhekunnan kanssa tyttären luona. Minua...
6 kommenttia:
keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Seitsemän ruusua

›
Puoli kahdeksalta istuin bussiin ja lähdettiin kohti hautausmaata. Oli tulossa kirkas pakkaspäivä. Taivaanrannat valkoisen peltolakeuden reu...
sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Resilienssiä?

›
Pyrkimys voittaa suru ja päästä myönteisesti jatkamaan elämää ilman elämänkumppania  on mielestäni varsinaista surutyötä. Siinä on  jonkinla...
lauantai 13. helmikuuta 2016

Kirkas päivä

›
Kirjoitanpa taas aikani kuluksi, etenkin kun ystävä toivoi jopa että kirjoittaisin pitkästi! Ihana kevättalvinen päivä kirkasti mieltä. Läh...
2 kommenttia:
perjantai 12. helmikuuta 2016

Muistojen lämpö ja taakka

›
Satelee pehmeästi raskasta lunta, on suoja. Syreenien oksat ovat paksujen lumihahtuvien peitossa. Räystäiden yli riippuu taas lumireunuksia,...
5 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.