Puoli kahdeksalta istuin bussiin ja lähdettiin kohti hautausmaata. Oli tulossa kirkas pakkaspäivä. Taivaanrannat valkoisen peltolakeuden reunoilla sinersivät kuin vesivärimaalaus. Väri liukui punertavaan ja siitä kellertävään. Tätä lakeuden taivaankaaren vaihtuvaa taideteosta ihailimme aina sen alta ajellessamme.
Asettelin muistokiven reunalle seitsemän tummanpunaista ruusua. Sytytin pitkän kynttilän sähkökynttilöiden lisäksi.Tämän viikon loppupuolella olisi vietetty hänen seitsemänkymmenjuhlaansa. Alustava suunnitelma oli olemassa heinäkuussa.Hän suhtautui siihen torjuvasti, kuin ahdistuneesti.
Seisoin lumen peittämän haudan edessä. Ruusut hohtivat tumman kiven ja lumen päällä. Kynttilä loisti kirkkaana. Olisi ollut samalla myös 48. hääpäivämme.
Paluumatkalla taivaanrannat näyttivät sumuisilta, vaikka aurinko oli noussut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti