Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

torstai 31. joulukuuta 2015

Armon vuonna 2015

›
Pian vaihtuu tämä vaikea vuosi uuteen, mutta tuskinpa mitään uutta, ainakaan hyvää, on odotettavissa. Vuosi sitten olimme Torpalla, saunoimm...
keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Surujen kitara

›
Olen yksin ollessani alkanut kuunnella enemmän musiikkia, mikä oli jäänyt television alle pitkäksi aikaa. Nyt niskaa lepuutellessani olen ku...
1 kommentti:
tiistai 29. joulukuuta 2015

Lääkitys kohdallaan?

›
Pakko oli illalla lähteä päivystykseen. Lääkäri totesi, että niskassa on lihas pahasti tulehtunut ja turvonnut. Sain tulehduskipu-sekä relak...
2 kommenttia:
sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Kipujoulu

›
Ei se niskakipu hellittänyt koko joulunaikana, paheni vain. Ei enää löytynyt hyvää lepoasentoakaan, vaan pyörin sängyssä pitkin yötä. Sain t...
tiistai 22. joulukuuta 2015

Hyvää joulua

›
Kipu niskassa olen lähdössä junalle, mutta apua on hankittu. Apteekista uutta vahvinta tulehduskipulääkettä, mitä ilman reseptiä saa, kaupas...
2 kommenttia:
sunnuntai 20. joulukuuta 2015

..ja sauvasi minua lohduttavat

›
Jatkoa pyhäiltana Olen elänyt tänä iltana Sepon lapsuutta ja nuoruutta. Löysin vanhasta kansiosta hänen äitinsä vieraskirjan. Ensimmäinen ...

Pimeä laakso

›
Oikein murheellinen päivä, synkkä, pimeä, lumi poissa, nurmikot märän vihreinä. Olkapäätä särkee jo neljättä päivää niin, että on vaikeata l...
1 kommentti:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.