Kipujoulu

Ei se niskakipu hellittänyt koko joulunaikana, paheni vain. Ei enää löytynyt hyvää lepoasentoakaan, vaan pyörin sängyssä pitkin yötä. Sain tutulta vahvaa relaksanttia, mutta ei toiminut. Muutoin oli leppoisa joulu kauniissa joulutalossa, mukavien ihmisten, hyvien ruokien, Pyhän Laurin kirkon jouluhartauden ja erityisesti pikku Een parissa.
Eilinen paluumatka oli suorastaan tuskaa. Otin junassa pari aspiriinia, joita laukustani löysin. Tuntui, että se helpotti. Illan mittaan otin pari lisää ja yllätyksekseni nukuin aamuun asti.Toivottavasti tämä menee  aspiriinin avulla ohi ilman lääkäriä ja  kipupiikkiä, vaikka kipukohta alkaa näköjään päivän edetessä taas niitata kiinni.  Minä en ole aspiriinia ostanut, sehän on vatsalle haitallista. Mies siis jostain syystä oli niin tehnyt.

Kartan ylitulkintoja ja psykologisointia, mutta kyllä ruumiillinen kipu esti psyykkisen kivun. Kymmenen vuotta sitten selkääni tuli magneettikuvassa näkyvä välilevyn pullistuma erittäin vaikean työtilanteen keskellä. Ihmeellisiä ovat mielen ja kehon funktiot, jos ne liittyvät toisiinsa.

Olen tässä lepäillyt ja lueskellut vanhoja suodattamatta kirjoitettuja vuodatuspäiväkirjojani eläkeajan alusta. Asumisratkaisujen haku, työ- ja perhe-elämän karikot, itsetunnon ongelmat menestyvän miehen vierellä, sisäisten ratkaisujen etsiminen sinä aikana on nyt kerrattu. Seuraavaksi revin ja hävitän vihkot. Ne ovat tehneet tehtävänsä. Mökki-ja Torppapäiväkirjat saavat jäädä.

Tuokiokuva 21.10.2006 klo 19.30:
"Nukahdin sängylle. Herätessäni kuulin, että Seppo katsoo televisiota. Olemme Espoon kodissa, olemme vielä molemmat olemassa, olemme tässä, on nyt."