Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

perjantai 31. heinäkuuta 2015

Läsnäolon päivä

›
Iltapäivällä istuin pihassa ja perkasin mustikkaa. Sitä oli löytynyt helpostikin läheisen kallion kupeilta, parhaiten sammalpohjaisilta mätt...
1 kommentti:
maanantai 13. heinäkuuta 2015

Haltuunotto ja luopumisen työ

›
Nyt vasta pääsin saarimökille. Tähän asti on vene ollut rannassa kumollaan. Laituri ei ole vieläkään paikoillaan. Mies ei enää halua ko...
2 kommenttia:
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Elämän kärryillä

›
Joskus tekee mieli jotain kirjoittaa, vaikka olenkin lopettanut bloginpidon! Pää kirjoittaa itsekseen, kun siihen on vuosia tottunut, ei ...
1 kommentti:
perjantai 1. toukokuuta 2015

Päivä aikuisena

›
Toista viikkoa sitten olin Turussa puhumassa eläkkeellä olemisen taidosta. Pyyntö tuli Pienen eläkekirjan perusteella. Tein oikein dioja tun...
3 kommenttia:
maanantai 6. huhtikuuta 2015

Iloinen raita

›
Tämän ilonpäivän sain nähdä! Sylissä on ensimmäistä päiväänsä ihmisten ilmoilla elävä lapsi, tyttö, pojan esikoinen. Olen häntä paljon aja...
2 kommenttia:
maanantai 23. helmikuuta 2015

Vaelluksia ajassa

›
Eräässä juhlassa lausuttiin joutsenrunoa: -Yli soiluvain vetten ne sousi, ne aallon ulpuina ui. Mieleni siirtyi hetkessä mökkisaaremme mai...
2 kommenttia:
torstai 1. tammikuuta 2015

Onni

›
Onni Vauvan onni on äidin vuolas rinta, lapsen onni isän väkevät olkapäät, nuoren onni on saatu vastaus ruumiin kohinaan, aikuisen onni oma...
1 kommentti:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.