Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

tiistai 27. elokuuta 2013

..tuntevat tuntehin..

›
Olen katsonut ilmeettömiä ihmisiä. Tiedän, että masennus ja useat ikäihmisten sairaudet tekevät ilmeettömiksi. En tiedä, ovatko näissä saira...
lauantai 24. elokuuta 2013

Hyvä päivä

›
Kannattaa purkaa mieltään, kirjoittaminenkin auttaa. Tunteet muuttuvat vain ilmaisemalla. Eilen syntyi miehen kanssa yhteistyöprojekti. Yl...
perjantai 23. elokuuta 2013

Itseni kotouttamista

›
Olen muuttanut kirjani Torpalle. Olen nyt tämän kylän virallinen asukas. Mies on puhunut pitkään, että haluaisi asua koko talven täällä. Min...
2 kommenttia:
tiistai 13. elokuuta 2013

Raivaajien kunniaksi

›
Kahtena päivänä olen oikein hiki valuen tehnyt puutarhatöitä. Olen jatkanut kivinavettaraunion maapohjan raivausta - se kun on ollut puuvara...
4 kommenttia:
lauantai 10. elokuuta 2013

Iän aset

›
Tupakissi- niminen bloggaaja kirjoitti joskus toissavuonna termistä "iän aset". Tiesin heti, mitä se tarkoittaa. Se tarkoittaa ain...
2 kommenttia:
perjantai 9. elokuuta 2013

Hoh hoijaa

›
On se mukavaa, kun ei tarvitse enää olla työelämässä! Aivan säälittävät nuo työikäiset ihmiset. Nytkin syksyyn kallistuttaessa heidän on pit...
2 kommenttia:
tiistai 6. elokuuta 2013

Kultaraitaa

›
Voi tuota polskimisen ja sukeltelun riemua, veden välkettä ja auringon kiloa! On niin ilo katsoa lastenlasten elämänenergiaa ja heittäytymis...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.