Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Havahtumista

›
Kun kuljimme hissille sairaalan osastolta, sanoi mieheni: Päätetään olla visertävän iloisia jokaisesta terveestä päivästä. Niinpä.
1 kommentti:
maanantai 23. huhtikuuta 2012

Sairaudesta

›
Joskus minulle tulee ajatus, että pitäisikö luovuttaa. Vaikea on sanoa, mitä se tarkoittaa. Ehkä lakata tekemästä mitään, mitä ei ole pakko...
torstai 19. huhtikuuta 2012

Vierailulla

›
Pitkästä aikaa olen istunut seminaarissa ja kuunnellut luentoja perhetutkimuksesta. Minut pyysi mukaan opisto, jossa olen ollut vähän ideoim...
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

Erilainen konsertti

›
Hämmästyttävän suuria voivat olla uskontoryhmien väliset kulttuurierot!  Jäyhät pohjalaiset ihmisetkin toimivat aivan eri tavoin eri kirkkok...
4 kommenttia:
maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pääsiäismuistoja

›
Hiihtelin aamun kirkkaudessa torpan lähipelloilla. Täällä on vielä ohut lumi ja hankikeli. Suihkun jälkeen on hyvä olo. Lapsuusaikana oli mi...
sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Harmaata ja kirkasta

›
Pääsiäispäivät ovat kirkkaita täällä syrjäkylän metsien lumikatveessa, mutta mieleni on harmaankirjava. Yritin tehdä jotain uutta, mutta en ...
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Tuokioita

›
Tuli kutsu syntymäpäiville Helsinkiin. Upean ihmisen upea juhla meren loisteessa. Oli muutamia ystävien tapaamisia ja joku yllättävän tuntui...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.