Vierailulla

Pitkästä aikaa olen istunut seminaarissa ja kuunnellut luentoja perhetutkimuksesta. Minut pyysi mukaan opisto, jossa olen ollut vähän ideoimassa vanhemmuuden tukemisen projektia. Lähdin, kun muutenkin olin tulossa Jyväskylään nuoremman lapsenlapsen seitsenvuotissynttäreille.

Kuultiin ansiokas luento lapsiperheiden hyvinvointitekijöistä. Pari yksityiskohtaa siitä: Yhdessäolo on lapselle tärkeintä. Perheen yhteinen ateria on tutkimusten perusteella paras suojatekijä. Suomessa  vain noin 60 % perheistä syö yhdessä vähintään viisi kertaa viikossa. Tieto siitä, että on joku jolta saa apua, suojelee lapsiperhettä  jatkuvan arkistressin pahoilta haitoilta. Siinä on isovanhemmilla tärkeä tehtävä.

Jotenkin yksinkertaistavilta tuntuivat laajat luennot suhteellisen köyhyyden sekä tukitoimien supistusten ikäänkuin automaattisista vaikutuksista 90-luvun laman jälkeen. Tietoja esitettiin ilman mitään vertailuja aikaisempiin vuosikymmeniin, ikäänkuin olettaen että ne olisivat olleet ongelmatonta kulta-aikaa palvelujen runsaudessa. Nyt sai sen kuvan, että jos lapsi ei saa kaikkea mitä muutkin, hän on subjektiivisesti köyhä ja syrjäytymisvaarassa. 
Lapsiperheiden kotipalvelujen palauttaminen voisi uskoakseni oikeasti tukea perheiden arkea. Ne jäivät vain erityisperheiden avuksi, kun yksinäisten vanhusten määrä lisääntyi voimakkaasti ja kotipalvelu joutui keskittymään heihin. Vieläkin tapaan ihmisiä, jotka muistelevat lämmöllä kodinhoitajatätiäni, joka tuli viikoksikin perheeseen, kun äiti oli sairaana tai synnyttämässä tai oli muu erityistilanne Ennen oli varaa pitää ensisynnyttäjää lepäämässä sairaalassa kymmenen päivää ja muita viikko. 

Aika oudolta tuntui yhtäkkiä osallistua tällaiseen seminaariin, vaikka aiheet ovat tuttuja ja ajatuksia virittäviäkin. On kuin olisin vierailulla entisessä elämässäni, niin olen tällaisesta irtautunut. Huomenna puhutaan muun muassa iäkkäiden ihmisten eriarvoisuudesta. Se saattaa tuntua ajankohtaisemmalta. Ainoa kirja, jonka ostin, oli Ilkka Haarnin "Kolmas elämä, aktiiviset eläkeikäiset kaupungissa". Tähän on siis tultu!

Mies on ollut melkein viikon Saksassa vanhojen ystäviensä kanssa. Herrat ovat kiertäneet tiettyjä kohteita ja pitäneet toisilleen luentoja historiasta ja filosofeista ja hienoa on kuulemma ollut. Iloitsen, että hän saa olla inspiroivassa seurassa. Hän kyllä yritti esittää lähtöä tehdessään, että lähtisi mieluummin minun kanssani matkalle! Kehoitin nauttimaan seurasta.