Piti lähteä keskustakodin tyhjyydestä vajaaksi vuorokaudeksi Torpalle. Piti tietysti tulla myös katsomaan, onko. 32 asteen pakkasesta seurauksia. Hyvin olivat putket tarenneet. Ja kuutamo luvassa, valo lumella. Mieli virkistyi heti, kun pihatielle käännyttiin. Tutut toimet käynnissä. Kävin tervehtimässä naapureitakin.Tähän päivään toi iloa, kun näin Seposta unta pitkästä aikaa.Huomasin, että hän oli yllättäen toisessa huoneessa, makaili sängyllä ja vetäisi minut viereensä. Hän olikin nuori Seppo!
Päiväkirja on erinomainen terapeutti. Kysehän on omien ajatusten 'vuodattamisesta' ilman ns. hyvän kirjoitustavan sensuuria - ja kriittisestä tarkastelusta myöhemmin hyötyy ilman ulkopuolisen terapeutin osoittavaa apua. Olen todeksi havainnut. Pahat olot saa jonnekin ulos itsestä ja myöhemmin luettuna ne jo ovat saaneet suhteellisuudentajun pehmennyksen.
VastaaPoistaLuen mielelläni myötäeläen blogimuistiinpanojasi, niissä on menetyksen möyhentämän elämän makua.
Kyllä se tässä yksinäisyydessä auttaa, kun tiedän monienkin näitä kirjoituksiani lukevan ja tuntojani jakavan.
Poista