torstai 6. helmikuuta 2014

Työkykyä?

Joskus mietin arvoitusta, olisinko vielä työkykyinen ja missä määrin, nyt kun olen pian 69-vuotias. Siis jos pitäisi, jos olisi sopivaa työtä ja vaikka osa-aikaista. Vai jaksaisinko vielä entistä laaja-alaista ja matkustavaista hommaani, jos olisi pakko? Joskus tuntuu, että olen edelleen sama  ihminen ja että  jaksavathan jotkut muutkin vaikka mitä. Sitten kun pitäisi tehdä jotain erityistä, onkin vastarinta ja lähtökitka vastassa. Ennen tuo yhteisvastuukeräyskään ei ole jarruttanut. Nyt piti pakottaa itsensä pian liikkeelle, että sai asian pois stressaamasta. Päivän se otti oikeastaan, kun piti osassa käydä monta kertaa ovella, mutta helppoahan se on ja mukavaakin, kun pääsee alkuun.
Vai onko kyse myös siitä, ettei ole enää työrutiinia ja että on tottunut omaehtoiseen elelyyn tässä iltaruskon ajassa? Ei ole helppoa tietää, mikä on sopeutumista eläkeaikaan, mikä laiskistumista ja mikä vanhenemisen tuomaa.
Nuorena kesätöissä Ruotsin sairaaloissa väsytti aina hirveästi kaksi viikkoa. Sitten alkoi sujua. Uimahallissa joku sanoi, että työpaikalla nuoret ovat väsyneitä ja unohtelevat paljon, mutta eivät pidä sitä ongelmana. Jos hänellä itsellä on samaa, hän itsekin uskoo ongelmien johtuvan vanhuudestaan. Sellainenkin ilmiö on, että luulee olevansa työkykyinen ja jumittaa toisten riesana työpaikallaan. Sellaisen virheen kai vältin, kai?

Työssä jaksaminen seitsemänkymppiseksi voi olla nuoremmalle polvelle edessä oleva haaste. Vai ehkä normaali asia siinä vaiheessa?

4 kommenttia:

  1. Minä olen ihmetellyt monta kertaa miten sitä silloin työläisaikana jaksoi kaiken ohella harrastaa. Hoitaa kodin, lapset, käydä kokouksissa, kyläillä... Ihmettelin eläkkeellä olevaa tätiäni, joka saattoi ilmoittaa, ettei tiistaina sovi mikään muu koska hänellä on silloin kampaaja varattuna. Nyt huomaan itsekin, etten mielelläni lataa samalle päivälle montaa juttua. Vuosiin minulla ei ole ollut kiinteää harrastusiltaakaan. Tänään kyllä innostuoin emmauksen jälkeen poikkeamaan vielä Anna aikaa tapahtumaan. Kahville ja elokuviinkin jaksan, mutta en sitten millään mihinkään säännölliseen piiriin.
    Tuosta kaikesta tiedän iän verottavan minuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinähän käytännössä käyt töissä edelleen, vieläpä vapaaehtoisesti. Tarpeellisuus ja mielekkyys lienevät palkkanasi, joka pitää sinua virkeänä. Venäjällä mummojen on pakko jaksaa lakaista lattioita ja vahtia museoita, jotta saisivat ostaa leipää.

      Poista
  2. Täältä löytyy sopivia pohdittavia substantiiveja:
    Sopeutuminen, laiskistuminen, vanheneminen, tarpeellisuus ja mielekkyys....

    VastaaPoista
  3. Niin, ja vielä elämästä nauttiminen. Minulle vain tuli joissakin työnkaltaisissa tilanteissa olo, että vielähän tässä olisi kuin entinen.. Harhaluulo siis.

    VastaaPoista