Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä
kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Näköiskuva
Tyttärentytär oli valinnut yhteiseksi synttärikortiksemme oheisen. -Oli ihan pakko, se on aivan teidän
näköinen.
On myös 46:s hääpäivämme. Johan siinä muokkautuu!
Kiitän! Vietimme päivän Vaasassa. Söimme herkullisen salaattilounaan taidekeskus Kuntsissa, jossa oli Lailla Pullisen näyttely. Kuuntelimme ruotsalaisen tiedetoimittaja. Ann Fernholmin luennon "Ett sötare blod" eli luennon sokerin vaaroista.
Loistava oivallus tyttärentyttäreltä!
VastaaPoistaMarjatta
Niin että tunnistit!
PoistaMeille pitää antaa kortin valinta anteeksi - koiraihmiset ovat vähän tällaisia : ) Näkevät yhdenmukaisuuksia siellä ja täällä!
VastaaPoistaTaina
Mitä anteeksiantamista hupihetken tuottamisessa olisi? Kiitosta vain!
PoistaLämpöiset onnittelut vielä näin jälkikäteen!
VastaaPoistaMarjatta
Kiitän! Vietimme päivän Vaasassa. Söimme herkullisen salaattilounaan taidekeskus Kuntsissa, jossa oli Lailla Pullisen näyttely. Kuuntelimme ruotsalaisen tiedetoimittaja. Ann Fernholmin luennon "Ett sötare blod" eli luennon sokerin vaaroista.
Poista