Löytö

Etsin puoli päivää tarkempia tietoja toissa vuosisadalla syntyneestä sukulaisesta, joka eilisessä historiatilaisuudessa mainittiin. Hän oli tunnetun kirkonmiehen toinen puoliso.Suuri ikäero ja nuorikon vaatimaton tausta herättivät aikoinaan hämminkiä. Perustiedot minulla oli ennestään, mutta luennolla oli jotain entisestä poikkeavia tietoja.
Tänään ei sujunut mikään. En löytänyt edes perheen muuttotietoja, kun sukunimi tuntui vaihtuvan useasti. Sitten keksin laittaa nimen googleen. Ja kas, kylämme kotisivuilla oli edesmenneen sukulaismiehen kirjoittama tarina, lähes aikalaiskertomus, jossa oli paljon tietoa nuoren naisen elämästä, jopa kaunis ulkonäkö ja reipas luonne mainittiin ja se, että heidän yhteiset vuotensa olivat onnellisia.
Tämä sukulaismies hankki kirkonkirjoista sukuluettelot 1800- luvun alkupuolelle asti ja levitti niitä sukulaisille. Siitä on ollut paljon apua. Mutta että hän myös kirjoitti tarinoita, oli minulta mennyt ohi. Olin ilahtunut, kiittäisin jos vielä voisi. Kirkonkirjojen tieto on niukkaa perustietoa parhaimmillaankin.
Ei sitä tiedä, kuka aikojen päästä kiinnostuu sukuasioista. Äitini kertoi niitä aikoinaan mielellään ja sisarukseni varmaan kuuntelivatkin, mutta minulta meni kaikki toisesta korvasta ulos. Vasta nyt paneudun: Ai sillä tavalla se Aili oli sukua.
Kirjoitetaan siis asioita muistiin! Se on historiateko.