Kevätkesä on mennyt tänä vuonna nopeasti ohi, kuin kesä olisi jo ollut. Torpalle istuttamani tuomi oli käyntiemme välillä kukkinut, en nähnyt terttuja ollenkaan. Syreeni on kukkinut paljon ennen juhannusta, samoin pihlaja ja omenapuu. Samaa sarjaa noudattivat muutkin kasvit toukokuun helteiden myötä. Käkikin lakkasi kukkumasta. Mansikka kypsyy liian nopeassa tahdissa. Luonnonkulun pitäisi olla samantahtinen kuin ennen eikä näin etelämaisen nopeasti ohittava! Vihreyttä onneksi riittää.Tänään huomasin, että ainut pionini oli jo lakastumassa tai sitten rankkasade oli hakannut sen rikkinäiseksi. Tässä se ikuistuu kukkimaan ehtineen vuohenputken kanssa. Putki ei lopeta kasvuaan! Taidankin alkaa "kasvattaa" sitä. Se on oikeasti hyvää salaattia, ne pienet vuohensorkan näköiset uudet taimet.
Torpan remontti alkaa olla valmis. Alkuviikosta tulee vielä suihkuseinä, kun pieneen suihkunurkkaan ei lopultakaan muuta keksitty. Koko viikon olen kulkenut siivoamassa laastipölyä ja kuljettamassa tavaroita paikoilleen.Nyt alkaa olla siistiä. Pesin kaikki verhotkin.Tänään maalasin pitkän penkin ja tuolit keittiökaappien väriksiksi. Mies on huoltanut pihoja.
"Kuinka me oikein olemme täällä kesät viettäneet?", kysyi mies. Olemme aivan kuin vieraantuneet, kun Torppa on ollut pari kuukautta remonttimiesten työmaa. Viime syksyn sekasorron jäljiltä paikka oli meille raivaustyömaa. Toivottavasti viidentoista vuoden kokemus tuo kotitunnun ennen pitkää. Naapuripitäjässä on muuten tehty mökille samantapainen "vierailu" kuin meille. Dna- näytteestä kiinni jäänyt seurue lienee taas vapailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti