Lasiseinät

Kansalaisopiston kirjoituskurssilla piti eilen kirjoittaa runo. En ole runoja lainkaan harrastanut. Aiheena oli "kiinalainen omakuva", itseä piti kuvata rakennuksena. Säpsähdellen vietetyn yön jälkeen kirjoitin:

Olen kuin lasiseinäinen huone,
kasvihuone vanhoista ikkunoista.
Säröjä jokaisessa, kaksi rikki,
lyöty nyrkillä läpi.
Joka askeleella rasahtaa lasi,
sormessa kirvelee haava.
Kun yö pimenee
voi piilosta tulla paha
ja rikkoa lisää.

Pelkoa luo se, että tutkijan mielestä tämä operaatio oli poikkeava, että siihen on jokin erityissyy. Sitä syytä mietin yölläkin, mutta en keksi mitään.
En arvannut vuosi sitten, että tähän mattoon tulee näin rumia raitoja.