Taivas on totta?

Tästä tuli ainakin vahva tuntu miehen sukulaisen, entisen pastorin hautajaisissa. Tämä arvostettu hengen mies oli aivan loppuun saakka siunannut ihmisiä. Vahvimmin kuva taivaasta tuli eläväksi, kun yksi puhuja kertoi erään toisen vanhan saarnamiehen viimeisistä päivistä. Tämä oli jo todettu kuolleeksi, mutta alkoikin yllättäen hengittää. Toivuttuaan hän kutsui ystävänsä luokseen ja kertoi valtavasta kokemuksestaan kuolleissaolon aikana. Hän oli kokenut käynnin taivaan portilla. Valkopukuinen olento oli johdattanut hänet portille, mutta siitä häntä ei päästettykään vielä eteenpäin. Häntä oli ollut portilla vastassa joukko ulkomaan töissä tutuksi tulleita kristittyjä sekä oma poika. Hän sai halata poikaansa, joka oli luvannut tulla pian hänet hakemaan. Hän oli saanut viestin, että portilla kysytään vain uskoa lunastustyöhön. Tätä hän pyysi ystäväänsä kertomaan eteenpäin. Muutaman viikon päästä poika tuli, ensin unessa sanomaan, että nyt tulin. Seuraavana aamuna mies ei enää herännyt. Puheita kuunnellessa oli itsestään selvää, että tämä juuri haudattu hurskas vainaja oli nyt kulkenut saman loivasti nousevan valoisan käytävän kohti kullanvärisiä portteja, jotka olivat avautuneet hänelle. Siellä hän on jo tavannut paljon ystäviä ja omaisia ja odottelee vaimonsa tuloa. Toisen maailman todellisuus oli läsnäolijoille täyttä totta. Kiitosvirret saattelivat häntä perille. Agnostikkoja ei paikalla tainnut montaa olla. Järjestäjät kokivat rukousvastauksena sen, että tummat pilvet pidättivät sateen hautajaisten ajaksi. Ne tekivät hetkeksi aukon auringolle juuri, kun arkkua laskettiin. Valo välähti hautausmaalle. "Takaa tummien pilvien loistaa valo rauhan ja iäisyyden", niinkuin seppellauseemme kuului. Mitä itse tästä ajattelen? Ainakin niin, etten voi rajata maailmankaikkeuden ulottuvuuksia oman ymmärrykseni rajoihin.Pidän mahdollisena, että ymmärrykseni rajojen ulkopuolella voi olla paljonkin tuntematonta.