Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
maanantai 23. heinäkuuta 2012
Ystävien luona
Ystävän tuntee siitä, että juttu jatkuu vaikka vuoden tauon jälkeen kuin entisiltä suunsijoilta.Voi jakaa tämän päivän asiat selittämättä koko historiaa, katsella tehdyn työn vaiheet ja ponnistelut, jakaa ruumiin ja mielen kivut, itsensä kanssa ristiriitaiset ajatukset, voi iloita ahdistusten lievennyksistä ja elämän lahjoista, nähdä yhdessä omien kätten työn tai maiseman kauneuden, olla hetki saman katon alla niinkuin monasti ennenkin, jatkaa matkaa.
Näin on. Ja voi tuntea kiitollisuutta ystävistä, jotka ovat jäljellä, kun elämä itse kunkin seuloo.
VastaaPoistaYksi kolmannen iän plussista on se, että on enemmän aikaa ystäville.
VastaaPoista