Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä
kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
tiistai 26. kesäkuuta 2012
Sielu muuttaa
Nyt vasta tulin perille tähän Torpan elämään, vaikka olemme olleet täällä jo monta viikkoa. Sielunikin tuli tähän kuohuvien koiranputkipeltojen ja tämän öisen valon kylään. Jos ei jaksa tehdä oikein mitään, voikin olla läsnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti