lauantai 23. kesäkuuta 2012

Mittumaarina

Saarimökki oli vapaana ja suostuttelin miehen lähtemään tänne juhannuksen viettoon. Tuttu maisema avaa väylät kaikkiin kesiin, niihin kahteenkymmeneenviiteen, joina tämä paikka meitä on hoitanut. Perusnäkymät piirtyivät syvälle sieluun ja pyrkivät myöhemmin aina esiin maalauspiirissä.Saunasta suoraan järveen on paikan ylellisyys, toinen on hyttysten puute, kolmas joka puolelta yötä päivää ympäröivä valo ja vesi. Missään en nuku niin hyvin kuin täällä sinisessä minikammarissa. Tällä jaksaa taas.
Hyvä olo tuli siitäkin, että veli pääsi taksilla kotikylän leirikeskuksen juhannusjuhliin ja sai tavata uskonystäviä ja kyläläisiä tutuissa puitteissa. Hänellekin tuli juhannus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti