Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
torstai 10. toukokuuta 2012
Mitä nyt?
Illalla veljeni kertoi, ettei siirto palvelukotiin ole varmaa: "Lääkäri sanoi, ettei päästä minua sinne, ellei siellä ole riittävä henkilökunta minua hoitamaan". Ymmärsin palaverissa, että lääkäri hyvinkin tuntee tämän talon ja sinne on siirtynyt potilaita. Onko siis palvelukodissa tullut epäilys, ettei heillä riitä aika hoitamaan veljen sitkeätä haavaumaa, bakteeritulehdusta ja avustettavaa hygienian hoitoa muun tukitarpeen ohella? Ei kai tutustumaan viedä, ellei ole jo riittävästi arvioitu hoitomahdollisuutta? Vasta tutustumiskäynnin jälkeen on sairaalassa lääkäripalaveri, jonne tulee kuntoutuskodin henkilökuntaa. Meneekö tämä nyt oikein päin?
Rankkaa on... Tunteiden skaala on varmaan suuri.
VastaaPoistaOnhan tämä. Ihmettelin kyllä, onko palvelukoti saanut riittävästi tietoa tehdäkseen oman arviointinsa. Maanantaina tiedämme enemmän.
Poista