Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
maanantai 21. toukokuuta 2012
Lepoa
Taisivat eiliset poltto-operaatiot ja valitukset auttaa, kun olo helpottui ja sain pitkästä aikaa nukutuksi aamuun asti. Se kohentaa oloa. Lisäksi mies päätti lykätä haavettaan muutosta, kun asioita olisi mennyt liiaksi päällekkäin. Joskus on pakko myöntää, että sisäiset rajat tulevat vastaan ja vaativat paussia. Minun on ollut vaikeata myöntää, etten jaksaisi jotain. Näin se ikä alkaa tuntua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti