Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
tiistai 22. toukokuuta 2012
Kaunein aika
Minusta tämä aika on vuoden parasta aikaa. Valo lisääntyy vielä kuukauden ajan. Silmut ovat puhjenneet, mutta tällä korkeudella lehti on vielä pieni. Narsissi ja tulppaani kukkivat ja leskenlehti, vuorenkilven tertut punoittavat, mutta muu flora odottaa vuoroaan - syreenit, tuomi, pihlajat, ruusut, koko luonnonkukkien rönsyvä rikkaus.Ruoho on vihreää, mutta vielä ei tarvitse leikata. Käki kukkuu vielä yli kuukauden ajan. Aurinko lämmittää keinussa, mutta ei ole vielä hyttysiä.
Haluan huomata ja kokea tämän tänäkin varjojen keväänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti