Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.
perjantai 24. helmikuuta 2012
Pyyntö
"Väsyneet kulkijat tulla saa, Sairaat ja heikot hän parantaa.." Tämä laulu alkoi eilen soida mielessäni ja se kuuluu kaiken aikaa. En tiedä, missä sen olen viimeksi kuullut. Piti katsoa netistä sanat, miten ne menevät. Luin ne monta kertaa. Laulu nousee syvältä sielun pohjasta. Kirjoittaessani katson tielle, joko kääntyy auto meille. Tyttären perhe on tulossa. Nyt tulivat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti