Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

torstai 29. syyskuuta 2016

Hyvää laatua!

›
Lopulta sain tiedot viimeisistä mustien pisteideni poistoista. Olivat hyvänlaatuisia! Kesti kuukauden saada kaikki vastaukset. Kertaakaan en...
perjantai 23. syyskuuta 2016

Erakon ehtoota

›
Lämmitin takkaa ensimmäisen kerran tänä syksynä. Vähän ehti tulla savua, ennenkuin muistin, että kylmää takkaa sytytettäessä ovi pitää olla ...
3 kommenttia:
tiistai 20. syyskuuta 2016

Perusterveen mustat pisteet

›
Tänään pääsin läpi terveyskeskukseen. -On se vastaus tullut, sanoi hoitaja, pitää lähettää se jollekin lääkärille. -Jaha, siis taas. No häne...
sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Syysretki

›
Laitoin tekstiä jo saaresta, mutta nyt se näkyi vain luonnoksena. Laitetaan sitten retkikertomus. 11.9. Metka tunnelma täällä saaressa. Tu...
2 kommenttia:
torstai 8. syyskuuta 2016

Syysviikko

›
Ihmeellistä, miten hyvin olen viihtynyt koko viikon yksinäni täällä torpalla, puuhailun ja muistojen merkeissä. Kiinnyn tähän yhä enemmän, e...
1 kommentti:
maanantai 5. syyskuuta 2016

Syksyinen puuhapäivä

›
 Vähän piti mieheltä illalla kysellä, ettei hän pahastuisi, kun tilasin kotitalkkarin poistamaan huononmakuisia omenoita erikoisen runsaa...
2 kommenttia:
perjantai 2. syyskuuta 2016

Pelkkää rakkautta

›
Olen sulatellut eilisillan kokemusta mielessäni ja kantanut sitä aarteena sydämessäni. Iltapäivällä oli niin yksinäinen olo, että sanoin ä...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.