Syysviikko

Ihmeellistä, miten hyvin olen viihtynyt koko viikon yksinäni täällä torpalla, puuhailun ja muistojen merkeissä. Kiinnyn tähän yhä enemmän, en hennoisi lähteä muualle.
Raikas, aurinkoinen syysää, puolukkaa,omenaa, pihatöitä, pakastin täynnä. Lukemista, televisiota, pyöräilyä, muutama kyläily naapurien kanssa.Olen jopa ottanut päivätorkkuja, mikä ei yleensä onnistu. Heräillessä on kiva kuunnella vanhan talon naksahduksia, puu elää. No, aika paljon nettiä ja facebookin ryhmiä, niistä on seuraa. Söin kaikki itse kasvattamani 12 perunaa, olivat tosi hyviä. Ensi kevääksi tein jo perunapenkin alkua. Ulkona oloa säestää kaiken aikaa kurkien ja joutsenten huutelu. Illoissa on vielä valoa yhdeksään asti. Pimenevän metsän takaa kurkistelee nouseva kuu. Minustakin taitaa tulla syysihminen, kuten oli mieskin. Mutta odotan jo, mitä tapahtuu istuttamilleni syyshortensialle ja tuomentaimelle ensi keväänä.
Olen iloinnut terveyden tunteesta, etenkin kun ei ole tietoa, mitä seuraava puhelinsoitto voi asiasta kertoa. Taisin viikko sitten ollakin latauksessa.