Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Ihmisyydestä

›
Veljen palvelutalossa on pesukone rikki, on ollut jo pitempään. Uuden saaminen on mutkikasta. Nyt koneessani pyörii toinen satsi veljen va...
keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Kuvakansioissa

›
Myrskyä ja kaivattua sadetta odotellessani selailin pitkään Sepon ottamia valokuvia, hänen koneellaan olevia, enimmäkseen tuttuja. Lähetin...
sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Surussa toinen on vielä läsnä

›
Katselen miehen kuvia, hymyileviä silmiä. Lueskelen hänen muistotilassa olevia  facebook-sivujaan, joihin nyt pääsen. Kuuntelen hänen ääntää...
3 kommenttia:
lauantai 4. kesäkuuta 2016

Viidenkymmenen vuoden taakse

›
Kukat varisevat, mutta hedelmää voi syntyä. On vähän outo, jotenkin liikahtanut olo viidenkymmenen vuoden aikamatkan jälkeen. Meitä istu...
1 kommentti:
tiistai 31. toukokuuta 2016

Kevätkipu

›
Sepon kamerasta vuosi sitten En arvannut lainkaan, että tämä kevään ja kesän puhkeaminen koskisi näin kipeästi. Pikemminkin odotin, et...
maanantai 30. toukokuuta 2016

Vaan ei tule mun tuttuni

›
Joskus tuntuu, että kyllähän tämä tästä, niinkuin kaikilla muillakin leskillä, monilla on paljon vaikeampi tilanne, ei tässä mitään hätää ol...
sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Voi näitä kesäöitä

›
-Voi näitä kesäöitä, kuulin viime kesänä monia kertoja. Voi näitä. Sepon omenapuut ovat kukassa. Vein haudalle niistä kimpun. Suvivirr...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.