-Voi näitä kesäöitä, kuulin viime kesänä monia kertoja. Voi näitä.Sepon omenapuut ovat kukassa. Vein haudalle niistä kimpun. Suvivirren päivänä puhuttiin kirkossa katoavista ja katoamattomista aarteista. Tuntuu, että muistoista tulee katoamattomia aarteita, kunnes muistini ne kadottaa.
Viime talvi oli rankka monille puutarhakasveille tällä korkeudella. Rivitalon pihalla kuolivat kaunis ruusu sekä hernepuu, niinkuin kuivui pystyyn naapurinkin hernepuu. Torpalla kurtturuusut, muutama nuori syreeni, tulppaanit. koivuangervot sekä viime keväänä niin kukoistanut vuorenkilpi ovat kärsineet tuhoja. Vuorenkilven juuristo on sitkeä, uutta työntyy esiin.
Liityin eilen facebookin lähinnä päästäkseni joidenkin yhteisöjen sivuille kommentoimaan sekä ilmoitellakseni joillekin tutuille liikkeistäni. Olen yllättynyt tästä ihmistungoksesta sivullani, kun ohjelma tarjoaa innolla kavereitten kavereita. Vieraampien ihmisten kaveripyyntöjä on tullut ja tuntuu tylyltä olla hyväksymättä niitä. Voi olla, ettei facebook ole minun lajini, taidan olla liian erakko.
Västäräkki putkahti iloisesti pihaan. On niin hiljaista, että korvissa humisee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti