Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

tiistai 29. syyskuuta 2015

Hetki kerrallaan

›
-Onko sinun vaikea mennä kotiin, kysyi poika ollessani lähdössä Helsingistä. Ei se ollut vaikeata, merkillistä kyllä. Tulin kotiin niinkuin ...
torstai 24. syyskuuta 2015

Viesti

›
Tuli niin synkät päivät, että ei huvittanut mennä mihinkään ihmisten ilmoille. Ajattelin, että pysyn seinien sisällä tästälähin, vaikka seki...
2 kommenttia:
maanantai 21. syyskuuta 2015

Kultapilvet

›
"Ei sitten surra kauheasti, muistellaan vain hyviä asioita ja ollaan kiitollisia", sanoit joskus, monastikin. Et tiennyt, että n...
tiistai 15. syyskuuta 2015

Sain puhelun

›
Kirjoitan näitä kokemuksia teille, siskot, jotka kestätte niitä lukea ja jakaa kanssani. Eilen tuli varomaton hetki,kun menin katsomaan on...
3 kommenttia:
lauantai 12. syyskuuta 2015

Lohdutuksia

›
Tulin miehen veljen avustuksella saareen kahdeksi vuorokaudeksi ottamaan vastaan nämä ihanat syksyiset aurinkopäivät. Olen taas katsellut s...
2 kommenttia:
keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Elämän tiellä

›
Seison oudolla harjanteella. Näen takana pitkän tien. Kaukana vuoriset maastot, nousut ja laskut. Aivan takana lempeä laakso, vihreät, ...
1 kommentti:
perjantai 4. syyskuuta 2015

Hermolepoa

›
Olen ollut aivan hermona pari päivää. Luulin, että perunkirjoitusasiat alkavat olla kasassa, mutta kaikenlaista särinää on ilmennyt. Ensin o...
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.