Mumman raitamatto

Elämän räsymatto jatkaa kutoutumistaan niin kauan kuin päiviä riittää. Kukaan ei osaa ennustaa, minkä värisiä raitoja mattoomme tulee. Ajan mittaan siihen tulee sekä kirkkaita ilon ja tummia surun sävyjä. Jonkinlaisena loimena tässä matossa kulkevat oma ikääntyminen ja sairauden kosketus, veljen vammautuminen ja sitten puolison kuolema, surusaatto. On tärkeätä olla kiitollinen siitä, mitä nyt ja vielä on ja oppia iloitsemaan myös siitä, mitä on ollut.

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vappuajelulla

›
Illansuussa ehdotin miehelle, että lähdetään vappuajelulle. Ajetaan tuo Roomion metsätie, kun en uskalla yksin mennä pyörällä sinne karhumet...
2 kommenttia:
tiistai 29. huhtikuuta 2014

Pinkkiä ja vihreätä

›
Laitetaanpa mattoon huvin vuoksi vähän väriraitaa. Jos ei elämässä muuta väriä ole, niin heräävä luonto  antaa sitä joka vuosi. Itse istutt...
lauantai 26. huhtikuuta 2014

Vanhoja ja uusia kysymyksiä

›
Olipa mielenkiintoiset 15 tuntia Vanhan Testamentin historiaa ja sanomaa! Opistomme Raamattusarja jatkui perjantai-illasta lauantaiehtoosee...
2 kommenttia:
keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Vesurin varressa

›
Vielähän minulla pysyy vesuri kädessä! Se oli aivan kuin unohtunut, vaikka itse asiassa olen "Yksityinen elinkeinonharjoittaja, alana m...
4 kommenttia:
tiistai 22. huhtikuuta 2014

Vierailu

›
Täytyy taas kirjoittaa veljestä, kun nytkin on aihetta iloita. Hän tuli vuoden tauon jälkeen invataksilla Torpan pihaan aivan virkeänä. Akuu...
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Aurinkomme ylösnousi

›
Usko elpyy, että pian taas on vihreätä myös ulkona. Kun ikkunan avaa aamulla, tulvahtaa huone täyteen valoa ja linnunlaulua. Mies tuli ul...
torstai 17. huhtikuuta 2014

Sairaalan käytävällä

›
Eipä kestänyt kauan veljen kotonaolo nytkään, yhden yön ja päivän. Illalla jo soitettiin, että taas pitää tilata  ambulanssi. Siellä hän nyt...
2 kommenttia:
‹
›
Etusivu
Näytä internetversio

Tietoja minusta

Annikki
Kolmas portti- blogi saatteli minut eläkeportin läpi uuteen maastoon ja sen haasteisiin. Mumman raitamatto-blogi seuraili tämän yhden ikääntyvän ihmisen sopeutumista eläkepäiviin ja pyrkimystä sisäiseen rauhaan ja eheyteen. Kun tärkeimmät ihmiset ja asiat ovat olemassa, on eläkeaika aivan elämän parasta aikaa. Menetysten jälkeen alkaa toisenlainen ja toisenvärinen kudos, surun himmeä silkki, jossa joskus värillinen valo läikähtää. Mummanpesässä kerron elämän ja asumisen muutoksista yksin jäämisen jälkeen. Sairaudet ja ikääntyminen muuttavat olemisen perusehtoja. Jokaiseen tähänastiseen blogiin on elämä sisällyttänyt läheisten ihmisten menetyksiä. Neljännestä portista näkyy elämän viimeisten vuosien aika. Kirjoittelen ajatuksella, että yksityinen on yleistä.
Tarkastele profiilia
Sisällön tarjoaa Blogger.