keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Vesurin varressa

Vielähän minulla pysyy vesuri kädessä! Se oli aivan kuin unohtunut, vaikka itse asiassa olen "Yksityinen elinkeinonharjoittaja, alana metsänhoito" täällä pienellä perintötilallamme. Viisi vuotta sitten raivasimme enemmänkin taimikoita, joita 15 vuotta sitten olimme istuttaneet tai kylväyttäneet enon aikanaan teettämille avohakkuualueille. Vasen olkapää kipeytyi silloin pahasti, jänne oli kuulemma rispautunut. Minä olen sen jälkeen vain tehnyt metsäveroilmoitukset ja estellyt kaikenlaisia sähköpostimainoksia. Niissä tarjotaan kirjanpitoa, rekrytointiapua ja koneita yritysrekisteristä löytyville. Tänään perintätoimisto tarjosi palveluksiaan. Mies toki on muistanut metsänhoitoakin.

Mutta nyt tuli tarve uuteen harvennukseen. Pitäisi harventaa kahden metrin väleihin. Pääosan tekee metsuri, mutta itselle jäi parin hehtaarin pala istutusmäntyä. Männyn lisäksi on viidessätoista vuodessa ilmaantunut koivua, pihlajaa ja varsinkin pientä kuusta. Miehellä on raivaussaha, minulla pikkuvesuri. Saan sillä katkotuksi sellaisia puita, joita jaksan vasemmalla kädellä taivuttaa, siis aika ohuita. Kun vesurin isku osuu jännittyneeseen taivutuskohtaan, varsi napsahtaa poikki, muutoin ei minulta onnistu. Nyt on juuri sopiva aika siihen hommaan. Ei ole lunta, ei ole lehtiä eikä heinää, ei hirvikärpäsiä, ei hyttysiä. Metsää hoidetaan, vaikka siitä ei meidän aikanamme ole ottamista. Mielessä liikkuu vertailukuvia elämästä ja kuolemasta, vahvoista ja heikoista, selän napsahtamisesta jännittyneenä.

Aurinko paistaa, kurjet huutavat suolla, kuovi pulisee pellon päällä. Sukellan pienten kuusten tiheikköön, vedän yhden puun erilleen, katkaisen, otan toisen, neulasia karisee päälleni. Hetken päästä läpinäkymätön kuusikko on läpinäkyvä. Hiki nousee tukkaan, hengitys syvenee. Ensin väsyi tunnissa, oikea koura kangistui ja jalka alkoi horjahtaa. Nyt meni jo pari tuntia. Olkapää alkoi taas muistuttaa rispeistään, pitää ottaa varovasti. Kahvi maistuu.
Muistan vanhempiani, meidän molempien vanhempia, jotka tekivät ruumiillista työtä aamusta iltaan. Sillä piti elanto saaada.Se oli  muuta kuin tämä harrastelu.
Loppupäivän on puhdas ja läpihapettunut, raukea olo.
-----
Ich kann in der  Statistiken sehen, dass jemand dies in deutscher Übersetzung liest. Leider ist das Google Translator Übersetzung wirklich miserabel. Es ist unmöglich zu verstehen, was ich meine.  Oft gibt es da auch Finnische Wörter ohne Ubersetzung. Es tuttu mir Leid! Annikki von Oma's Streifenteppich.


4 kommenttia:

  1. Nyt kyllä on pakko sanoa: olet kunnioitettavan sitkeä ja yritteliäs eläkeläismetsänhoitaja. Toivottavasti olkapää kestää. Meidänikäisillemme savotat ovat hyväksi enemmänkin psyykelle kuin fysiikalle. Kuten sanot, tulee raukea ja hapettunut olo. Työn jälki näkyy - ja se tuntuu hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No taitaa aika lyhyeksi jäädä tämänvuotinenkin työkausi, vaikka on tässä muodossa tosiaan sielun ja ruumiin terapiaa!

      Poista
  2. Olen vieraillut muutaman kerran suloisessa blogissasi, joten halusin haastaa sinut pieneen kyselyleikkiin (löytyy blogistani; klikkaa nimestäni). Vastaaminen on tietysti täysin vapaaehtoista.

    Lempeää viikonvaihdetta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vierailuista, tervetuloa uudelleen! Minäkin olen monasti kulkenut kylätiellä.

      Poista